Kollattuani hetken takakonttia nousin kontista ja sanoin muille jotain. Yhtäkkiä kuului vaimea kumahdus. Se ei ollut rikkonainen ääni, kuten kolarissa tai kuin jossain hollywood leffan räjähdyksissä. Ääni oli todella voimakas tömähtävä ja se tuntui kaikuvan maasta taivaaseen ja kulkevan taivaan rannasta toiseen. Mietimme ääneen mikähän se mahtoi olla ja vilkuilimme ympäriinsä. Kohautimme olkapäitämme ja joku totesi, ettei se varmaan mitään ollut mikä meitä koskettaa. Jatkoin takakontin kollaamista ja kuulin toisen miehistä vastaavan puhelimeen. Puhelu ei kestänyt kuin muutaman sekunnin. Nousin kontin syövereistä ja käännyin miehen puoleen. Kysyin mitäs asiaa hänelle soitettiin. Kysyttyäni muutkin katsoivat miestä. Samalla näin silmäkulmassani, kuinka ympärillä alkoi kirkastua ja kirkastua... Miehellä oli tyhjä katse ja hän sanoi, "se sano, että maapallo räjähti..." Jokainen katsoi toisiaan sen kaksi sekuntia ja samalla ympäristö kirkastui ja hetkessä ympäröivä ilma syttyi tuleen... Siis ilma syttyi palamaan... Ilman räjähtäessä näin liekit ja samassa kaikki oli valkoista valoa... Koitin sanoa jotain, mutta en voinut... Koitin hengittää, mutten saanut ilmaa keuhkoihin. Koitin ajatella, mutten voinut... Olin kuollut... Ajattelin, etten voinut jättää jäähyväisiä rakkaalleni... Ja heräsin...
Sanotaan, että jos unessa näkee kuolevansa, niin oikeasti kuolee. En tiedä onko se totta ja tuskin kukaan sitä on kertomassa, jos niin on. Olen nähnyt unia, joissa olen nähnyt ruumiini. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuolen unessa ja näen valoa ja tunnen olevani "ei mitään". Herättyäni tapojeni mukaan jäin miettimään mistä mieleni oli keksinyt tuollaisen unen. Muistin, että näin illalla telkkarissa uutisen, jossa kerrottiin, että asteroidi oli mennyt maapallon ohitse. Etäisyys oli vastannut kolme kertaa matkaa maasta kuuhun. Jännä, että tuo asia oli jäänyt alitajuntaani, vaikkei mielessäni edes ollut murehtia asteroidin osumista maahan. Mitäpä sellaiselle edes voisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti