Tuossa jokunen yö sitten näin painajaista, jossa oli kuvan tapanen amerikkalaistyylinen hieman ränsistyny talo. Talo oli jossain jenkkilän maaseudulle kaukana kaikesta ja hieman piilossa mettän keskellä En ite ollu unessa, vaan seurasin tapahtumia elokuvamaisesti millon mistäkin näkövinkkelistä. Kaikki alko siitä, kun kattelin taloa ulkopuolelta. Tiesin, että talossa on nuori mies ja nainen. Ajattelin, että ne on murhaajia ja ovat tappaneet jo monta ihmistä.


Aika pian olin talon sisällä. Talon sisälle liikkuessani tulin ulko-oven avattuani isoon olohuoneeseen. Vasemmalla oli ruokailuhuone ja edessä käytä. Käytävän puoli välissä oli tumman puun värinen noin 1,5 metrin levyinen kolmilaatikkoinen iso lipasto, siis varsin tavanomainen. Lipaston mun puoleisessa päädyssä piilotteli nuori nainen, jolla oli pitkät lähes lantiolle ylettyvät mustat hiukset. Nainen yritti olla hiljaa ja pidätteli hysteeristä itkuaan.

Siirryin eteenpäin lipaston ohi käytävän päätyä kohden. Käytävän päässä oli avonainen ovi ja oven toisella puolen oli luonnonvalkoisen värinen keittiö. Keittiön keskellä oli tummaa massiivipuuta oleva jykevä keittiötaso. Tason toisella puolen näin ton kuvassa olevan näyttelijän. Kyseisellä hemmolla ei tosin ollut knallia päässä. Kädessä hänellä oli suuri kokkiveitsi. 

Mies huuti naiselle "tuu tänne", "mun on pakko löytää sut", "missä sä oot", "en kestä tätä, mun on pakko löytää sut", "sä et voi jättää mua", "jos et tuu tänne niin mä tapan itteni". En muista huutiko se just noin, mutta sanoma oli hyvin selvä. Tässä vaiheessa tajusin, että nainen halusi lopettaa ihmisten murhaamisen ja mies ei tätä hyväksyny. Aikansa huudeltuaan mies keksi teeskennellä tappavansa ittensä. Lopulta uhattuaan tappavansa ittensä hän löi / viilti puukolla keittiön pöytää. Pöydällä oli joku patalappu johon puukko osui. Puukon iskusta ja patalapun repeämisestä kuului ääni, jota ois voinu kuvitella iskuksi, jonka puukko tekee, kun se iskeytyy vaatteiden läpi ihmiseen.

Huudettuaan tuskasta mies oli hetken hiljaa. Hiljaa odottaen hän ajatteli, että nainen tulisi kattomaan onko hän oikeasti kuollut... Nainen ei kuitenkaan tullut. Tässä vaiheessa katselin taas naista käytävällä. Hetken tiesin, että nainen ajatteli mennä vilkaisemaan, mutta pelokas nainen painautui vielä tiukemmin seinää vasten. Mies odotti tovin ja jatkoi jälleen naiselle huutamista. Muutaman huudahduksen jälkeen hän huusi lähtevänsä etsimään naista. Samassa mies lähti juoksemaan keittiöstä ulos käytävään. Olin aivan varma, että mies näkee naisen. Ei, niin ei käynyt, vaan mies juoksi naisen ohi. Silmin nähden nainen oli sydän kurkussa nähdessään miehen juoksevan ohitseen.

Yhtäkkiä näin lähikuvana naisen kasvot, mutta se ei ollut sama nainen. Näin edessäni naisen kasvot, jonkinlaisen haamun. Hän istui siinä seinää vasten ja hänen otsa ja toinen silmä oli peittynyt mustan, lyhyen nukkamaisen karvan alle. Haamu sanoi, että "kohta hän nappaa sinut".... Ja sitten seurasin taas miestä.

Mies juoksi talon kellariin. Kellarissa oli iso koko huoneen kokoinen vesitankki. Mielessäni tiesin, että tuo tankki oli jonkinlainen itsensä kiduttamistapa. Tiesin, että miehen tapana oli lähes hukuttautua tuohon tankkiin ja käydä "rajalla" ja vahvistaa itseään tuntemuksella, jonka hän siitä saa. Mies nousi tankin kyljessä olevat pienet rappuset ja pulahti tankin päällä olevasta aukosta sisään. En tiedä miten kylmää vesi oli, mutta sen täytyi olla kylmää. Miten kylmää pimeässä kellarissa maan alla tankissa oleva vesi voi olla... Jäätävää!!! Miehen sukellettua tankkiin hän alkoi etsiä naista tankista ajatellen naisen hukkuneen tankkiin.Tankin toisessa päässä oli toinen suuaukko, josta pääsi tankkiin sisään. En tiennyt asiasta ennen kuin... Siirryin yhtäkkiä keittiöön ja sielä oli musta reikä lattiassa. Katsoin reikään ja yhtäkkiä pimeyden keskeltä ilmestyi tuo valkopaitanen mies, jolla oli kokkiveitsi hampaiden välissä. Voi jumalauta kun säikähdin! Saman tien mies pulahti takasin tankkiin kurkattuaan ensin keittiöön.

Mies ui takasin kellariin ja nousi tankista. Taas jotain huutoa... Huutaen hän nousi kellarista ja oli aikeissa juosta keittiöön. Samassa näin haamunaisen uudestaan istumassa lipaston vierellä. Nyt naisen kasvot olivat leukaa myöten mustan lyhyen karvan peitossa ja sanoi "hän tulee, nyt hän tulee". Samassa haamunaisen kuva katosi ja näin hysteerisen naisen. Nainen kuuli miehen tulevan ja nousi seisomaan keskelle käytävää. Hän mietti mitä tehdä, muttei tiennyt minne mennä. Mies ilmestyi kulman takaa käytävälle ja nainen kohotti kätensä torjuakseen puukon iskut. Naisen nostaessa kätensä kaikki liike hidastui. Kuin kymmenet kamerat olisivat näpsineet kuvia näin vaiheittain naisen nostamassa kädet suojakseen. Jokainen liike pysähtyi omaksi kuvakseen, jotka jäivät kuvastamaan liikerataa. Mies juoksi naista kohti ja olin varma, että nainen kuolee. Mies kuitenkin juoksi naisen läpi. Nainen ei ymmärtänyt... En minäkään... Kunnes tajusin. Nainen oli jo kuollut ja haamu.