Tulipa mieleen tuossa noin viikko sitten näkemäni painajainen.

Unessa makasin avokin kanssa sängyssä. Sänky oli mun lapsuuden kodissa. Mun huone oli sellasen 5-6 metrisen käytävän päässä, jonka varrella oli eka vanhempien makkarin ovi ja sitten vessan ovi. Muuten kaikki oli ok, niin kun oikeesti, mutta mun huoneessa oli toisella seinää sielä jalkopäässä vaatehuone (avokin puolella). Se oli niin ku tavallinen ovi vaatekomeroon. Sellanen millasia jenkkileffoissaki on.

Oltiin käyty nukkumaan. Monasti meillä menee nukahtaminen siten, että itellä menee 5-20 min nukahtaa, kun taasen avokki nukahtaa useinmiten alta viides minsas. Näin kävi unessaki ja olin pyöriny hyvän aikaa. Nukahdin sitte jossain vaiheessa ja jossain kohtaa yöllä heräsin. Huomasin, että sängyn toinen puoli oli tyhjä. En kerinny edes ajatella missä avokki oli, kun huomasin, että vaatehuoneen ovi oli puoliksi auki. Henkarissa roikkuvat vaatteet lepatti huoneesta ulos ja näytti, niin ku huoneesta ois käyny kova tuuli ulospäin. Säikähdin aivan jumalattomasti ja nousin istumaan. Peräännyin samalla pois päin ja putosin sängystä. Ilman silmälaseja en nähny selkeesti, enkä TOSIAANKAAN jääny ettimään laseja. Lähdin äkkiä huoneesta ulos ja huudin hätääntyneenä "muru muruuuh!!". Kompastuin parin askeleen jälkeen käytävän mattoon ja mätkähdin lattialle turvalleni. Nousin kontilleni ja huomasin muutaman metrin päässä raollaan olevan vessan oven ja vessasta kajastavan valon. Kontin vessan ovelle ja katoin sisään. Näin avokin istuvan vessan pöntöllä. En kuitenkaan nähny kasvoja, koska edessä olevassa vaatteiden kuivaustelineessä roikkui pitkä paita, joka esti mua näkemästä just kasvojen kohta. Pelokkaalla äänellä toistin "muru....muru....". Ojennin kättäni tarrautuakseni paitaan. Just ku meinasin vetää paidan pois kasvojen edestä...heräsin.

Avokki herätti mut. Se sano, että vaikerrin ja se arvas, että näen taas painajaista. En kyllä yhtään ihmettele mun vaikerrusta. Huusin unessa niiiiin kovaa.