Kävipä sitten niin, että heräsin karmaisevaan painajaiseen. Mistä lie tullut tällänenkin taas mieleen, joten jaan sen tässä muistona ja kokemuksena. Unessa näin tuollaisen urbaanin tunnelin. Tunneli meni maanalle ja sen reunoilla oli suorat seinämät. En tiedä miten, mutta toisella seinämällä oli nuori poika lapsi. Taisi olla joku kävelitie siinä tunnelin reunalla, koska poika siinä oli. Keskiaitojen kohdalla oli sattunut kahden henkilöauton onnettomuus.

Samassa kolaria kohti tuli bussi, joka teki kovan jarrutuksen. Bussi alkoi heittelehtiä ja ajautui poikaa kohti siten, että poika oli jäämässä seinämää vasten iskeytyvän bussin alle. Juuri kun bussi oli iskeytymässä seinään kaikki liike hidastui ja pysähtyi juuri ennen kuin poika liiskautui... Samassa heräsin ja... Noh, heräsin ja mietin miten kauhea kohtalo pojalla oli. Koitin herättää avokkia ja kertoa unesta. Samassa näin miten peittoni alkoi nousta ylös päin. Pojan henki oli kulkeutunut unesta mukaani ja koitti päästä elävien maailmaan. Näin miten peittoni nousi... Sitten heräsin oikeasti unestani. Olin nähny unta, että heräsin painajaisesta. Vierellä avokki heräs ja silitti mun hiuksia sanoen, että se oli vaan unta. Hetken mietin unta ja tajusin, että se oli unta. Tapaan tehdä niin, että kun herään painajaisesta, niin mietin unta ja koitan miettiä mitä siinä oli sellasta, joka on todellisuudesta poikkeavaa. Silleen varmistan, että oikeesti se oli unta. Se todellisuudesta poikkeava asia oli, että ku unessa peiton reunassa olevat hapsut nousi ylöspäin ku peitto alkas nousta, ku poika yritti tulla todellisuuteen, niin mun peitos ei oo sellasia hapsuja. Nooh, aloin sitte kertoon painajaisesta avokille. Voi pojat mikä kylmiä väreitä nostattava tunne tuli, ku silmät kii kerroin, että unessa peitto alkas nouseen ilmaan. Alko oikeesti tuleen tunne, että nouseekohan se peitto vai ei... Hyi helvetto!