Tulipa toissa yönä nähtyä taas painajaista. Tuo painajainen olikin jo sitten taas omassa luokassaan, joten täytyy sitä puolta korostaa näin heti alkuunsa. Yleensä unet - painajaisia tai mitä tahansa unia - tuppaavat olla sellasia yhden tapahtuman unia. Niissä siis on joku ympäristö ja asia joka tapahtuu. Toki monasti ympäristö voi vaihtua epäjohdonmukaisesti tai unen kulku voi katketa ja omituisesti muuttua. Tällä kertaa ei niin kuitenkaan käynyt. Uni eteni varsin johdonmukaisesti. Itseasiassa paremminkin elokuvamaisesti. Tilanteet ja olosuhteet vaihtuivat. Kun tarinan yksi osa (tai osuvammin "otos") päättyi, alkoi seuraava luku jatkaen tarinaa. Sekavasta selityksestä etenen itse uneen, jonka kertokoon puolestaan mitä näin.

Sen verran totean, että tämä on tosi raakaa tekstiä. Herättyäni unesta meni kotva, kun jankkasin unta. Siltäkään en ainakaan yhtä kohtaa muista unen lopusta. Uni oli joka tapauksessa brutaali, joten lukeminen omalla vastuulla. En tiedä mistä tämmöiset jutut oikeen tulivat. Huh, aikamoista!

Uni alkoi tilanteesta, jossa miehiä oli Saksassa kutsuttu kertausharjoituksiin. Paikalle oli saapunut innokkaita miehiä keskelle korpea. Jokainen heistä oli varustautunut päästä varpaisiin, kuten kuuluukin. Jokaisella oli myös aseistus vaaditun mukainen. Heillä oli myös muutamia panssarivaunuja. Noin kahdeksan tankeista oli tavallisia tankkeja. Loput oli muunneltu siten, että niissä oli myös ohjuksia, joita pystyi ampumaan kymmenien kilometrien päähän.

Kertausharjoitus alkoi kantahenkilökunnan ohjastamana. Upseerit määräsivät reserviläiset kuvitteelliseen hyökkäykseen, jossa upseerit kulkivat etulinjassa sotilaiden kanssa edeten. Takana seurasivat tankit antaen suojatulta. Niin tankeissa kuin sotilaiden aseissa olivat kovat ammukset. Muutaman tunnin harjoituksen jälkeen joukot olivat edenneet todella pitkälle "keskelle ei mitään". Yhtäkkiä yksi upseerin vieressä oleva sotilas löi aseensa perällä upseeria selkään. Upseeri kaatui maahan. Samassa toinen sotilas otti upseerilta aseen. Muut sotilaat osoittivat aseillaan upseeria joka pökertyneenä ja hämmentyneenä tilanteesta istui maassa pyöritellen päätään. Tajuttuaan katsovansa piippujen suuta hän nosti kätensä ylös merkiksi, ettei tee vastarintaa. Sotilaat alkoivat kaikki potkia ja hakata aseillaan upseeria. Pieksennän päätteeksi upseeri jäi koristen maahan makaamaan. Sotilaiden perässä tullut tankki pysähtyi sotilaiden taa. Kääntyi hieman upseeria kohden ja ajoi tämän yli...

(Tässä kohtaa unen sijainti vaihtui)

Olin reserviläisten tukikohdassa keskellä metsää. Ympärilläni kävi kuhina, kun reserviläisten omat johtohenkilöt keskustelivat operaation seuraavasta vaiheesta. Operaatio eteni odotetusti. Seuraava vaihe oli joukkojen suuntaaminen läheiseen kaupunkiin, jossa sijaitsi varuskunta. Tarkoitus oli vallata tukikohta ja ottaa haltuun sen ydinaseet. Eräs johtavista "upseereista" tokaisi ääneen miten helppoa oli soluttaa miehiä armeijan oman väen joukkoon ja järjestää kertausharjoituksiin kutsuttavien listalle pelkkiä uusnatseja.

(Seuraavaksi olin ulkona)

Ulkona sotilaat olivat keränneet kantahenkilökunnan upseerit yhteen ja sitoivat heitä kiinni piikkila-aitoihin. Aidoissa roikkui jo muutamia upseereita, joita oli selvästi hakattu ja ammuttu hengiltä. Samassa teltan edessä sotilaspartio huuti "upseerille" kysyen mitä metsästä löytyneille ulkomaalaisille tehdään. Vastaus oli tyly; "heittäkää kuoppaan". Sotilaat olivat saaneet metsästä kiinni romaaneilta näyttävän perheen; miehen, naisen ja pikku tytön. Karusti heidät heitettiin ulkona olleeseen noin kaksi metriä syvään kuoppaan. Samassa viereisestä teltasta tuli ulos tummaihoinen upseeri (tiesin hänen olevan amerikkailainen sotilastarkkailija). Teltasta tultuaan hän katsoi ympärilleen ja huusi mitä helvettiä täällä tapahtuu. Sotilaat ottivat tarkkailijan heti kiinni. Hakkasivat ja heittivät samaan kuoppaan. Samassa vieressä oleva puskutraktori alkoi työntää maata ihmisten päälle.

Näin panssariajoneuvojen ja suuren osan sotilaista kuorma-autoissa suuntaavan pois tukikohdasta ja oletin niiden lähteneen kohti läheistä kaupunkia. Samassa kuulin jostain kauhun sekaisia huutoja ja ampumista. Yhtäkkiä siirrettävien koppien takaa ryntäsi juosten zombi. Vieressä olleet sotilaat ampuivat ja hakkasivat niitä, kunnes ne makasivat elottomina maassa. Yhtäkkiä osa piikkilangoissa roikkuvien upseerien ruumiista alkoi liikkua. Tajusin, että kuolleet ihmiset heräsivät henkiin elävinä kuolleina. Alkoi taistelu, joissa puolustautuvat sotilaat ampuivat zombeja minkä ehtivät. Zombit pääsivät joittenkin sotilaiden kimppuun repien ja syöden heitä eläviltä. Jotkut sotilaista käyttivät aseita lyömäaseina ammuksien loputtua. En tiedä miten kävi...

(Jälleen siirryin muualle)

Olin jonkinlaisessa operatiivisessa isossa hallimaisessa tilassa. Seinällä oli iso futuristinen loistava kartta Euroopasta. Keskellä huonetta oli puolipyöreä suuri pöytä, jonka ympärillä istui sotilaspukuin pukeutuneita korkea-arvoisia upseereita ja puvuissa olevia poliitikkoja. Eräs upseereista sanoi zombien leviämisen estämisen käyvän koko ajan vaikeammaksi. Eräs poliitikko huuti, että olisi turvauduttava tiedemiesten apuun. Hän ehdotti kuuluisaa virologia, joka oli juuri Siperiassa. Tiedon mukaan virologia oli kutsuttu paikalle ja tutkimassa kiinnisaatua zombia.

(Samassa olin keskellä lunta, talvea)

Vieressäni oli neuvostoaikainen laitosmainen noin 8 kerroksinen rakennus. Talon edustalla kulki aurattu tie, joka johti suurelle ovelle L-kirjaimen muotoisen kulmaukseen. Isolta ovelta päin asteli epämääräisen näköinen kevyisti pukeutunut henkilö. Tien toisesta suunnasta käveli paksuun talvivaatetukseen pukeutunut virologi. Hän tervehti talosta tullutta, joka vastauksena vinkkasi virologia luokseen. Tien toiselle reunalla oli parimetriä korkea lumikerros. Mieshenkilö potki hieman lunta sivuun ja hangesta pilkotti ihmisen jalka. Virologi meni lähemmäs jalkaa, joka yhtäkkiä alkoi liikkua. Virologi säpsähtäen perääntyi askeleen. Huomatessaan, että mitään muuta ei tapahtunut virologi palasi jalan luo. Varoen hän veti lumesta pilkottavan jalan housua ylös. Jalan iho paljastui esiin. Se oli kuivaneen näköistä ja inhottavan ruskeanvihertävän väristä. Virologi otti taskustaan kynän ja työnsi sillä ihoa, joka antoi periksi mennen rikki. Reiästä ei kuitenkaan valunut verta, ei mitään. Virologi nosti katseensa mieshenkilöä kohden ja todeten kysyi "onko tämä se zombi?". Mies murahti on. Samassa hän vetäisi jäähakun vyöltään ja huitaisi sillä virologia. Näin miten hakun iskusta virologin kasvoista lähti nenä ja koko leuka irti. "Sinä et koskaan selvitä tätä mysteeriä, kukaan ei selvitä", mies sanoi. Vielä kuulemansa tajuten virologi putosi polvilleen ja kaatui kuolleena lumeen.

(Pimeää...)

Myöhäinen ilta laskeutui omakotitalon ylle jossain kesäistä maisemaa. Nuori mies oli saapunut katsomaan iäkkäitä vanhempiaan. Ovi oli kuitenkin lukossa. Mies kurkisti ikkunoista, mutta ei nähnyt sisälle, koska sisällä oli säkkipimeää. Mies päättyi murtautua taloon. Hän murti oven sisään. Ennen sisään astumista hän kaivoi taskulampun taskustaan. Mies astui sisään pimeään eteiseen. Toisella laitaa eteistä oli kiinni oleva ovi. Kuulin jostai omituisia ääniä. Äänet kuulostivat siltä, kuin jotain raahattaisiin puista lattiaa pitkin. Mies lähestyi ovea. Raahausta kerran... Mies oli ovella ja koitti avata sen. Ovi ei auennut kuin muutaman sentin. Aivan kuin jotain olisi ollut oven edessä. Raahausta toisen kerran... Mies työnti voimalla ovea auki, joka aukeasi hieman lisää... Raahausta kolmannen kerran... Mies otti vauhtia ja työnsi ovea, joka singahti auki. Edessä lattialla itseään raahaten oli hänen isänsä zombiksi muuttuneena...

Heräsin, kun avokki vieressä kääntyi. Ajattelin, että raahaus unessa oli avokin kääntymisestä aiheutunutta kahinaa. Huh, hyvä kun heräsin. Oli sen verran pitkä ja paskamainen uni.