Olin mennyt nuoremman veljenpoikani avuksi muuttamaan hänen kamojaan uuteen asuntoon. Sieltä sitten lähdin pimeään talvi-iltaan ja suuntasin bussipysäkille. Hyppäsin bussin kyytiin ja siinä odottelin oikean pysäkin ilmaantumista.
Jostain kumman syystä pysäkkini pääsi livahtamaan ohitse ja heti asian huomattuani painoin summeria pysähdyksen merkiksi. Linja-auto pysähtyikin seuraavalla pysäkille. Nappasin reppuni ja heitin sen selkääni. Astellessani ulos huomasin pysäkillä seisovan huonokuntoisiin vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä. Bussin ovet suhahtivat kiinni. Bussi kiihdytti kadoten lumimyräkkään. Vilkaisin pikaisesti hupun reunan alta ihmisiä pysäkillä. Puristin repun olkaimesta ja otin tomerasti askeleita pysäkiltä pois päin.
En ehtinyt kuin parin askeleen päähän kuullessani mies äänen sanovan "hieno takki sulla...". Toinen lisäsi "ompa lämpimän näköiset kengät". Käänsin katseeni heihin ja samassa kolmas sanoi "mitä sulla on tossa repussa... aivan sama, kohta se on mun". Tajusin, että nyt on parasta lähteä ja vikkelään. Ehdin ottaa muutaman askeleen lisää, kun näin kolmannen ottavan stiletin taskustaan. Pudotin reppuni sillä sekunnilla ja pinkaisin juoksuun. En ehtinyt juosta kuin muutaman kymmentä metriä, kun edessäni lumipenkkojen reunustamalla tiellä oli mies. Hän otti asennon, josta näin hänen aikovan estää minua. Juoksin häntä päin ajatellen taklaavani hänet syrjään ja jatkavani juoksua. Osuessani häneen kaaduin itsekkin. Aikoessani nousta lumesta huomasin miesten saaneen minut kiinni. Yhdellä heistä oli raudoitusrauta, jonka hän työnsi vatsani läpi siten, että raudan toinen pää tuli ulos selästäni. Kuulin vielä erään heistä sanovan "älä tapa sitä vielä"... ja heräsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti