Tapahtumien paikka oli kerrostalon asunto. Asunto oli perus vuokrakämppä, jossa kaikki huoneet lähtevät pitkänmallisesta eteisestä, jonka päässä on ulko-ovi ja toisessa vessan ovi. Vastakkaisilla sivuilla ovat keittiön ja makuuhuoneen ovet ja toisella seinustalla olohuoneen ovisuu. Asunnossa oli lisäkseni kolme pientä koiraa. Olin hoitamassa koiria.

Muistan unesta sen, että istuin yhden koiran kanssa olohuoneessa. Kuulin keittiöstä jotain outoa ääntä ja menin katsomaan onko kahdella muulla koiralla jokin hätä. Päästyäni eteiseen vessan oven kohdalle vastaani juoksi yksi koirista. Keittiössä pikku koirista isoin katsoi keittiöön ja peruutti hiljalleen pois huoneesta. Kumarruin ja kosketin koiran selkää silittääkseni sitä ja sanoin "mikä hätänä". Katsoin itsekkin keittiöön ja jostain kuului jotain vaimeaa ulinaa. Mietin mitä se on, sillä se ei kuulostanut koirankaan ulinalta. Mielessäni kävi, jos jääkaappi on rikki ja siitä lähtee outoa ääntä.

Samassa silittämäni koira juoksi vessan ovelle ja pujahti vaivoin auki olevasta ovesta pimeään vessaan. Käännyin ja menin sen perässä. Avasin vessan oven kokonaan, sytytin wc:n valon ja menin sisään. Kumarruin ottamaan koiran syliini. Nousin ylös. Juuri kun olin kääntymässä näin sivusilmälläni kuin ihmishahmon vilahtavan silmänräpäyksessä sivuttain ovisuun editse. En ehtinyt kunnolla edes tajuta nähneeni ihmisen, kun ovi työntyi melkein kiinni. Mietin mitä ihmettä oikein näin, koska asunnossa ei ollut muita ja selvästi näin jonkun.

Avasin oven ja ajattelin mennä olohuoneeseen katsomaan oliko sielä joku, koska sivuttain olleen hahmon menosuunta näytti olevan sinnepäin. Astuin eteisestä kynnyksen yli olohuoneeseen. Katsoin huoneeseen, mutten nähnyt ketään. Yhtäkkiä kuulin jotain selkäni takaa eteisestä. Käännyin ympäri. Käden mitan päässä ilmassa leijui ihminen/aave. Sen raajat roikkuivat sivuilla ja pää retkotti taaksepäin. Samalla se katsoi suoraan minuun...

Samassa heräsin avokin ravisteluun ja kuulin vielä viimeiset tuskaiset vaikerrukset kaikuvan kurkustani painajaisen nähtyäni. Mietin miksi kummitus oli näkynyt vessasta ja oven lennähtäneen kiinni. Tajusin, että se liikkui niin nopeasti, että sen täytyi "pysähtyä" liikuttaakseen esineitä tai se muuten ilmaantui liikuttaessaan esineitä.

Erikoisinta tässä kaikessa oli se, että aave oli yksi mies työpaikalta, joka on hiljan tullut työskentelemään työpisteellemme.

Näin unta, että menin nukkumaan... Kuulostaa vähän Inception leffalta. Noh, ei nyt aivan, kun jatkan eteenpäin.

Avokin kanssa olimme menneet koisimaan. Makuuhuoneessa oli pimeää ja minun puolella sänkyä oli seinustalla muovipusseja täynnä vaatteita. Olimme käyneet peittojen alle, kun avokkini kysyi "laitoitko ulko-oven lukkoon". Olin jo sulkenut silmäni, kun vastasin "on se lukossa". Kuulin aavemaisen ja möreän miesäänen kumisevan jostain sanoen "ei se ole lukossa" ja sillä hetkellä lensin peittoineni sängystä seinää päin ja mätkähdin vaatepussien päälle lattialle. Makasin pussien päällä silmät kiinni, koska en uskaltanut liikkua. Hetken hiljaisuuden jälkeen koitin sanoa jotain, mutta en saanut kuin mumistua. Yritin huutaa, mutta en saanut aikaan kuin vaikerrusta...

Sillä hetkellä heräsin. Makasin sängyllä vatsallani. Avokki oli herättänyt minut painajaisesta ja arvasin, että kasvoja vasten ollut tyyny aiheutti muminan ja ahdistuksen unessa. Unen jälkeen oli tosi ahdistava tunne, kun mielessä pyöri kummitus, joka oli hyökännyt kimppuun nukkumaan mennessä.

Vanha viikko ja uudenlaista unta. :oD Sattuipa jotain vilkasta näkymään tuossa taannoin eräänä yönä alkuviikosta.

Olin mennyt nuoremman veljenpoikani avuksi muuttamaan hänen kamojaan uuteen asuntoon. Sieltä sitten lähdin pimeään talvi-iltaan ja suuntasin bussipysäkille. Hyppäsin bussin kyytiin ja siinä odottelin oikean pysäkin ilmaantumista.

Jostain kumman syystä pysäkkini pääsi livahtamaan ohitse ja heti asian huomattuani painoin summeria pysähdyksen merkiksi. Linja-auto pysähtyikin seuraavalla pysäkille. Nappasin reppuni ja heitin sen selkääni. Astellessani ulos huomasin pysäkillä seisovan huonokuntoisiin vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä. Bussin ovet suhahtivat kiinni. Bussi kiihdytti kadoten lumimyräkkään. Vilkaisin pikaisesti hupun reunan alta ihmisiä pysäkillä. Puristin repun olkaimesta ja otin tomerasti askeleita pysäkiltä pois päin.

En ehtinyt kuin parin askeleen päähän kuullessani mies äänen sanovan "hieno takki sulla...". Toinen lisäsi "ompa lämpimän näköiset kengät". Käänsin katseeni heihin ja samassa kolmas sanoi "mitä sulla on tossa repussa... aivan sama, kohta se on mun". Tajusin, että nyt on parasta lähteä ja vikkelään. Ehdin ottaa muutaman askeleen lisää, kun näin kolmannen ottavan stiletin taskustaan. Pudotin reppuni sillä sekunnilla ja pinkaisin juoksuun. En ehtinyt juosta kuin muutaman kymmentä metriä, kun edessäni lumipenkkojen reunustamalla tiellä oli mies. Hän otti asennon, josta näin hänen aikovan estää minua. Juoksin häntä päin ajatellen taklaavani hänet syrjään ja jatkavani juoksua. Osuessani häneen kaaduin itsekkin. Aikoessani nousta lumesta huomasin miesten saaneen minut kiinni. Yhdellä heistä oli raudoitusrauta, jonka hän työnsi vatsani läpi siten, että raudan toinen pää tuli ulos selästäni. Kuulin vielä erään heistä sanovan "älä tapa sitä vielä"... ja heräsin.

Jotain erilaista taas... Tästä unesta onkin mielenkiintosta pähkäillä mitä se tarkoittaa. Jos mitään... :oD

Paikkana oli jonkinlainen kylpylä, uimala tai muu vastaava yleinen paikka. Avokin kanssa olimme uima-asuissa suihkussa isossa tilassa, jossa oli muitakin ihmisiä aika hyvä määrä. Suihkumesta oli siitä erikoinen, että sen seinillä oli suihkupisteitä ympäriinsä, sekä huoneen keskellä sellaisia "tolppia", joista suihkunpään sai ottaa. Hieman bideesuihkumaisesti.

Tovin suihkuteltuamme huomasin katossa olevasta reiästä luikertelevan paksun valkoisen python käärmeen, jonka selässä oli hieman mustan ja lilan värisiä suomuja. Käärme tömähti lattialle ja ennen kuin ehdin tehdä mitään se levitti ison kitansa ammolleen ja puraisi kiinni avokin niskaan. Käärmeen suu oli niin iso, että se peitti puolet kaulan ympärimitasta. Avokki oli aivan paniikissa ja itki hysteerisenä. Riuhtaisin suihkupään hänen kädestä ja koitin tunkea sitä käärmeen suuhuun kangottaakseni suun auki. Ensi yrityksellä sain suuta hieman aukeamaan. Ajattelin, että kaatamalla avokin lattialle saisin paremmin väännettyä suun auki. Sillä sekunnilla kaadoin hänet lattialle ja väänsiin käärmeen suun auki. Käärmeen otteen irrottua vieressä ollut vanha nainen potkaisi käärmeen kauemmas. Katsoin alas ja näin avokin makaavan lattialla. Hän piteli niskaansa, kauhusta vääristynyt ilme kasvoillaan ja itkien pelosta. Siihen uni päättyi.

Herättyäni muistin käärmeellä olleen suussa pieniä, lyhyitä, teräviä "hauen" hampaita. Tämä todisti sen, että uni ei voi olla totta. Aina etsin unesta mahdottoman asian ja sellaisia hampaita ei käärmeellä ole. Aamulla kerrottuani avokille unen oli ensimmäinen ajatus, että hankkimamme valkoinen koira puree häntä. Sekään ei voi olla totta, koska käärmeellä oli selässään erivärisiä suomuja. Unen selitys jäi siis arvoitukseksi.

Todettakoon, että en muista nähneeni käärmeunia. En ole käärmeitä ajatellut viime aikoina, mutta en niistä yhtään pidä. Ajatuskin käärmeistä inhottaa. Sen takia laitan jutulle "kivoja" käärmekuvia, enkä järkyttävää kuvaa, jossa käärme haukkaa ihmistä. :oD