Ajelin Vaasan moottoritietä kotiinpäin. Vettä satoi melkein vaakaasuoraan ja oli vielä pimeää. Vesisade oli niin rankkaa, että välillä sade näytti aivan sumulta. Vaikka pimeässä autojen valot näyttävät hyvin ja vastaantulevien ajovalot näkyvät hyvin, niin nytpä ei tahtonut näkyä. Nyt märkä asvaltti imi kaiken valon ja itse ajovaloja himmensi paksu sade.

Siinä sitten yksinäni päästelin 120 lasissa oikeeta kaistaa. Yhtäkkiä moottoritiellä tuli VASTAAN auto. Näin sen jo hyvän matkan päästä. Rauhallisesti väistin toiselle kaistalle ja auto suhahti ohi. Mietin soittavani hätäkeskukseen, mutta ajattelin jonkun tekevän niin, koska perässäni kaukana tulee autoja. Jatkoin ajamista ja vaihdoin vasemmalle kaistalle, koska sielä oli vähemmän ajouria ja siten urissa vettä.

EI SAATANA!!! Taas tuli vastaan auto. Nyt piti jo väistää vähän tiukemmin toiselle kaistaa. Juuri kun pääsin toiselle kaistalle huomasin, että toiseltakin kaistaa tulee auto vastaan. Jouduin tekemään vastaliikkeen. Samassa auton takapää lähti irti. Se tunne, kun auto lähtee handusta yli satasen vauhdissa. Sydän hyppäsi rinnassa niin, että aivan vihlaisi. Auto pyöri hurjasti ja kyljen kääntyessä välillä menosuuntaa kohti ajattelin, että kohta sattuu Juhaa kovaa. Otin kädet irti ratista ja suljin silmät.

Hetken kuluttua havahduin ja avasin silmät. Auto oli pysähtynyt. Kömmin autosta ulos ja tunsin olon sekavaksi. Tajusin, että olen ajanut ulos tieltä ja pitää soittaa apua. Ilmeisesti autoni oli pysähtynyt moottoritien päässä olevan loivan mutkan penkkaan. Tiesin, että muutaman sadan metrin päässä on hätäpuhelin, josta voisin soittaa apua.

Päästyäni puhelimelle soitin hätänumeroon. Puheluun vastasi mies. Hän kysyi mitä oli tapahtunut, missä ja lopuksi kuka olin. Kerroin hänelle nimeni. Hetken hän oli hiljaa ja kysyi sotunumeroa. Kerroin sen myös. Hän oli hetken hiljaa ja sanoi "mitä pelleilyä tämä on?". "Miten niin?", kysyin. "Hätäkeskusjärjestelmän mukaan Juha Kotola niminen henkilö on joutunut auto-onnettomuuteen Vaasan moottoritien päässä ja hänet on todettu kuolleeksi". Samassa näin, että moottoritien laidoilla oli pysähtyneenä paljon autoja ja ympärilläni oli autoista tulleita ihmisiä. He kaikki katsoivat minua silmät pyöreinä ja kauhistellen. Katsoin itseäni ja huomasin vaatteideni olevan repeytynyt ja lihan olevan riekaleina sieltä täältä. Purskahdin itkuun. Sanoin puhelimeen "kerro avopuolisolle ja äidille, että rakastin heitä". Samassa näin miten aloin kadota ja uni loppui.