Ajelin Vaasan moottoritietä kotiinpäin. Vettä satoi melkein vaakaasuoraan ja oli vielä pimeää. Vesisade oli niin rankkaa, että välillä sade näytti aivan sumulta. Vaikka pimeässä autojen valot näyttävät hyvin ja vastaantulevien ajovalot näkyvät hyvin, niin nytpä ei tahtonut näkyä. Nyt märkä asvaltti imi kaiken valon ja itse ajovaloja himmensi paksu sade.

Siinä sitten yksinäni päästelin 120 lasissa oikeeta kaistaa. Yhtäkkiä moottoritiellä tuli VASTAAN auto. Näin sen jo hyvän matkan päästä. Rauhallisesti väistin toiselle kaistalle ja auto suhahti ohi. Mietin soittavani hätäkeskukseen, mutta ajattelin jonkun tekevän niin, koska perässäni kaukana tulee autoja. Jatkoin ajamista ja vaihdoin vasemmalle kaistalle, koska sielä oli vähemmän ajouria ja siten urissa vettä.

EI SAATANA!!! Taas tuli vastaan auto. Nyt piti jo väistää vähän tiukemmin toiselle kaistaa. Juuri kun pääsin toiselle kaistalle huomasin, että toiseltakin kaistaa tulee auto vastaan. Jouduin tekemään vastaliikkeen. Samassa auton takapää lähti irti. Se tunne, kun auto lähtee handusta yli satasen vauhdissa. Sydän hyppäsi rinnassa niin, että aivan vihlaisi. Auto pyöri hurjasti ja kyljen kääntyessä välillä menosuuntaa kohti ajattelin, että kohta sattuu Juhaa kovaa. Otin kädet irti ratista ja suljin silmät.

Hetken kuluttua havahduin ja avasin silmät. Auto oli pysähtynyt. Kömmin autosta ulos ja tunsin olon sekavaksi. Tajusin, että olen ajanut ulos tieltä ja pitää soittaa apua. Ilmeisesti autoni oli pysähtynyt moottoritien päässä olevan loivan mutkan penkkaan. Tiesin, että muutaman sadan metrin päässä on hätäpuhelin, josta voisin soittaa apua.

Päästyäni puhelimelle soitin hätänumeroon. Puheluun vastasi mies. Hän kysyi mitä oli tapahtunut, missä ja lopuksi kuka olin. Kerroin hänelle nimeni. Hetken hän oli hiljaa ja kysyi sotunumeroa. Kerroin sen myös. Hän oli hetken hiljaa ja sanoi "mitä pelleilyä tämä on?". "Miten niin?", kysyin. "Hätäkeskusjärjestelmän mukaan Juha Kotola niminen henkilö on joutunut auto-onnettomuuteen Vaasan moottoritien päässä ja hänet on todettu kuolleeksi". Samassa näin, että moottoritien laidoilla oli pysähtyneenä paljon autoja ja ympärilläni oli autoista tulleita ihmisiä. He kaikki katsoivat minua silmät pyöreinä ja kauhistellen. Katsoin itseäni ja huomasin vaatteideni olevan repeytynyt ja lihan olevan riekaleina sieltä täältä. Purskahdin itkuun. Sanoin puhelimeen "kerro avopuolisolle ja äidille, että rakastin heitä". Samassa näin miten aloin kadota ja uni loppui.

En ollut unessa, mutta näin kaiken unessa olevan miehen silmin ja jollain omituisella tavalla ajattelin hänen ajatuksin. Ehkäpä juuri sen takia koin unen tosi ahdistavaksi, koska tunsin olevani itse unessa. Sinänsä "hassua" unessa oli, että muistan huoneiston pohjapiirroksen, vaikken muista koskaan asuneeni vastaavanlaisessa asunnossa.

Mies asui kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Hän oli muuttamassa ensimmäiseen kerrokseen. Muutto oli sen verran pitkällä, että tavarat oli jo viety uuteen huoneistoon. Osa niistä oli asettamatta paikoilleen ja laatikot olivat olohuoneen seinustalla ja käytävällä sisäänkäynnin molemmin puolin.

Mies oli asunut uudessa asunnossa jo muutaman päivän. Hän ei ollut vielä luovuttanut edellisen asunnon avaimia pois. Joka päivä hän oli järjestellyt tavaroita paikoilleen. Eräänä iltana järjestellessään hän huomasi, että wc:n ovi on aina raollaan. Aiemmin hän ei ollut kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta kun hän ajatteli asiaa hän oli varma sulkeneensa oven joskus. Niinpä hän laittoi oven kiinni ajatuksen kanssa ja jatkoi laatikoiden kanssa tallustelua keittiön ja olohuoneen välillä.

Hetken kuluttua mies oli viemässä tavaroita vessaan, kun hän huomasi oven olevan taas raollaan. Hän avasi oven ja ryhtyi tutkimaan lukkoa. "Ehkä lukon kieli ei mennyt karmissa olevaan reikään kunnolla", mies mietti. Hän laittoi oven kiinni. Ovi meni kiinni ja kieli loksahti koloonsa, joten vika ei ollut siinä. "Ehkä kieli oli jotenkin löysä ja antoi periksi...hmmm... ", minä / mies pohti asiaa. Hän sulki oven kunnolla painaen ja nykien kahvasta. Ovi pysyi kiinni. Loppuiltana hän ei kiinnittänyt asiaan huomiota. Aamulla wc:n ovi oli kiinni. Hän suoritti aamutoimet, sulki vessan oven kunnolla ja lähti töihin.

Töistä palattuaan mies näki heti sisään astuttuaan, että ovi oli taas raollaan. Hän ajatteli, että nyt oli tehtävä jotain järeämpää. Niimpä illalla nukkumaan mennessä hän sulki oven ja laittoi keittiön tuolin oven eteen, sekä nosti painavan laatikon istuimelle.

Aamulla herättyään mies muisti tuolin. Innokkaana ja itsevarmana hän ajatteli, että eipä ole ovi enää raollaan. Hän nousi sängystä ja oli menossa vessaan. Kulman takaa käytävälle astuessaan hän näki oven olevan raollaan ja tuolin siirtyneen. Mies pelästyi, astui muutaman askeleen taaksepäin ja kaatui takamukselleen. Hänen asunnossaan kummitteli. Hän oli aivan varma, että jokin tuli vessasta öisin asuntoon.

Illalla miehen tyttöystävä tuli yökylään. Mies ei kertonut vessan ovesta. Illan päätteeksi he kävivät nukkumaan. Keskellä yötä mies havahtui unestaan. Vierellään hän kuuli tyttöystävänsä hengittävän (<-- toi tuli mieleen ku heräsin) pelottavasti. Hän oli varma, että kummitus oli huoneessa ja yritti saada tytön valtaansa. Minä/mies makasi peiton alla paniikissa tutisten. Varovasti komensin "kä-kä...käsken sinua kummitus lopettamaan...!!! Mene pois!!". Tökin tyttöä hereille, mutta hän ei toennut. Jatkoin vielä kovemmin tökkäyksin ja hän heräsi, niin minäkin unestani...

Herätin avokin ja sanoin, että näin painajaista. Avokki tokas, että oli just kuullu mun jotain vaikertavan unissani ja aikoneen herättää mut, kun jo ite heräsin.

Maailmanloppu / invaasio.... Noin vois kuvailla unta, jonka näin toissa yönä. Unesn alusta ei jäänyt muuta muistikuvaa, kuin se, että se oli sekava. Sen mitä muistan kiteytyy tuohon kuvaan.

Kaupungissa oli kaaos. Tiesin, että jotain alieneita oli tulossa avaruudesta. Samassa näin kaiken keskellä seisomassa futuristisiin vaatteisiin pukeutuneen mieshahmon. Miehellä oli musta ihonmyötäinen asu, jonka pinnalla kulki kullanvärisiä "johtoja". Panikoivat ihmiset, jotka näkivät miehen pysähtyivät katsomaan miestä. Samassa mies kohotti toisen käden yläviistoon ja käden osoittamaan suuntaan ilmestyi valtaisa pyörre. Pyörre oli ison kerrostalon kokoinen. Samassa pyörteen imuvoima alkoi vetää puoleensa ihmisiä, autoja ja kaikkea irtainta, jotka katosivat pimeyteen. Näin talon kulman takaa pyörteen voiman kasvavan ja valtavien lähes pilvenpiirtäjien kokoisten talojen alkavan murentua. Suuret betonilohkareet irtosivat taloista ja sinkoutuivat pyörteen nieluun. Ajattelin, että täältä on pakko päästä karkuun. Aioin ampaista juoksuun, kun uni päättyi...