Tuossa jokunen yö sitten näin painajaista, jossa oli kuvan tapanen amerikkalaistyylinen hieman ränsistyny talo. Talo oli jossain jenkkilän maaseudulle kaukana kaikesta ja hieman piilossa mettän keskellä En ite ollu unessa, vaan seurasin tapahtumia elokuvamaisesti millon mistäkin näkövinkkelistä. Kaikki alko siitä, kun kattelin taloa ulkopuolelta. Tiesin, että talossa on nuori mies ja nainen. Ajattelin, että ne on murhaajia ja ovat tappaneet jo monta ihmistä.


Aika pian olin talon sisällä. Talon sisälle liikkuessani tulin ulko-oven avattuani isoon olohuoneeseen. Vasemmalla oli ruokailuhuone ja edessä käytä. Käytävän puoli välissä oli tumman puun värinen noin 1,5 metrin levyinen kolmilaatikkoinen iso lipasto, siis varsin tavanomainen. Lipaston mun puoleisessa päädyssä piilotteli nuori nainen, jolla oli pitkät lähes lantiolle ylettyvät mustat hiukset. Nainen yritti olla hiljaa ja pidätteli hysteeristä itkuaan.

Siirryin eteenpäin lipaston ohi käytävän päätyä kohden. Käytävän päässä oli avonainen ovi ja oven toisella puolen oli luonnonvalkoisen värinen keittiö. Keittiön keskellä oli tummaa massiivipuuta oleva jykevä keittiötaso. Tason toisella puolen näin ton kuvassa olevan näyttelijän. Kyseisellä hemmolla ei tosin ollut knallia päässä. Kädessä hänellä oli suuri kokkiveitsi. 

Mies huuti naiselle "tuu tänne", "mun on pakko löytää sut", "missä sä oot", "en kestä tätä, mun on pakko löytää sut", "sä et voi jättää mua", "jos et tuu tänne niin mä tapan itteni". En muista huutiko se just noin, mutta sanoma oli hyvin selvä. Tässä vaiheessa tajusin, että nainen halusi lopettaa ihmisten murhaamisen ja mies ei tätä hyväksyny. Aikansa huudeltuaan mies keksi teeskennellä tappavansa ittensä. Lopulta uhattuaan tappavansa ittensä hän löi / viilti puukolla keittiön pöytää. Pöydällä oli joku patalappu johon puukko osui. Puukon iskusta ja patalapun repeämisestä kuului ääni, jota ois voinu kuvitella iskuksi, jonka puukko tekee, kun se iskeytyy vaatteiden läpi ihmiseen.

Huudettuaan tuskasta mies oli hetken hiljaa. Hiljaa odottaen hän ajatteli, että nainen tulisi kattomaan onko hän oikeasti kuollut... Nainen ei kuitenkaan tullut. Tässä vaiheessa katselin taas naista käytävällä. Hetken tiesin, että nainen ajatteli mennä vilkaisemaan, mutta pelokas nainen painautui vielä tiukemmin seinää vasten. Mies odotti tovin ja jatkoi jälleen naiselle huutamista. Muutaman huudahduksen jälkeen hän huusi lähtevänsä etsimään naista. Samassa mies lähti juoksemaan keittiöstä ulos käytävään. Olin aivan varma, että mies näkee naisen. Ei, niin ei käynyt, vaan mies juoksi naisen ohi. Silmin nähden nainen oli sydän kurkussa nähdessään miehen juoksevan ohitseen.

Yhtäkkiä näin lähikuvana naisen kasvot, mutta se ei ollut sama nainen. Näin edessäni naisen kasvot, jonkinlaisen haamun. Hän istui siinä seinää vasten ja hänen otsa ja toinen silmä oli peittynyt mustan, lyhyen nukkamaisen karvan alle. Haamu sanoi, että "kohta hän nappaa sinut".... Ja sitten seurasin taas miestä.

Mies juoksi talon kellariin. Kellarissa oli iso koko huoneen kokoinen vesitankki. Mielessäni tiesin, että tuo tankki oli jonkinlainen itsensä kiduttamistapa. Tiesin, että miehen tapana oli lähes hukuttautua tuohon tankkiin ja käydä "rajalla" ja vahvistaa itseään tuntemuksella, jonka hän siitä saa. Mies nousi tankin kyljessä olevat pienet rappuset ja pulahti tankin päällä olevasta aukosta sisään. En tiedä miten kylmää vesi oli, mutta sen täytyi olla kylmää. Miten kylmää pimeässä kellarissa maan alla tankissa oleva vesi voi olla... Jäätävää!!! Miehen sukellettua tankkiin hän alkoi etsiä naista tankista ajatellen naisen hukkuneen tankkiin.Tankin toisessa päässä oli toinen suuaukko, josta pääsi tankkiin sisään. En tiennyt asiasta ennen kuin... Siirryin yhtäkkiä keittiöön ja sielä oli musta reikä lattiassa. Katsoin reikään ja yhtäkkiä pimeyden keskeltä ilmestyi tuo valkopaitanen mies, jolla oli kokkiveitsi hampaiden välissä. Voi jumalauta kun säikähdin! Saman tien mies pulahti takasin tankkiin kurkattuaan ensin keittiöön.

Mies ui takasin kellariin ja nousi tankista. Taas jotain huutoa... Huutaen hän nousi kellarista ja oli aikeissa juosta keittiöön. Samassa näin haamunaisen uudestaan istumassa lipaston vierellä. Nyt naisen kasvot olivat leukaa myöten mustan lyhyen karvan peitossa ja sanoi "hän tulee, nyt hän tulee". Samassa haamunaisen kuva katosi ja näin hysteerisen naisen. Nainen kuuli miehen tulevan ja nousi seisomaan keskelle käytävää. Hän mietti mitä tehdä, muttei tiennyt minne mennä. Mies ilmestyi kulman takaa käytävälle ja nainen kohotti kätensä torjuakseen puukon iskut. Naisen nostaessa kätensä kaikki liike hidastui. Kuin kymmenet kamerat olisivat näpsineet kuvia näin vaiheittain naisen nostamassa kädet suojakseen. Jokainen liike pysähtyi omaksi kuvakseen, jotka jäivät kuvastamaan liikerataa. Mies juoksi naista kohti ja olin varma, että nainen kuolee. Mies kuitenkin juoksi naisen läpi. Nainen ei ymmärtänyt... En minäkään... Kunnes tajusin. Nainen oli jo kuollut ja haamu.

Aika yleisiä aiheita painajaisissa on:

Zombit
Maailmanloppu (vedenpaisumus yleisin) (aquafobia)
Karkuun juokseminen
Ahtaat paikat (klaustrofobia) ja
Putoaminen / korkeat paikat (akrofobi)

Tulipa mieleen tuossa noin viikko sitten näkemäni painajainen.

Unessa makasin avokin kanssa sängyssä. Sänky oli mun lapsuuden kodissa. Mun huone oli sellasen 5-6 metrisen käytävän päässä, jonka varrella oli eka vanhempien makkarin ovi ja sitten vessan ovi. Muuten kaikki oli ok, niin kun oikeesti, mutta mun huoneessa oli toisella seinää sielä jalkopäässä vaatehuone (avokin puolella). Se oli niin ku tavallinen ovi vaatekomeroon. Sellanen millasia jenkkileffoissaki on.

Oltiin käyty nukkumaan. Monasti meillä menee nukahtaminen siten, että itellä menee 5-20 min nukahtaa, kun taasen avokki nukahtaa useinmiten alta viides minsas. Näin kävi unessaki ja olin pyöriny hyvän aikaa. Nukahdin sitte jossain vaiheessa ja jossain kohtaa yöllä heräsin. Huomasin, että sängyn toinen puoli oli tyhjä. En kerinny edes ajatella missä avokki oli, kun huomasin, että vaatehuoneen ovi oli puoliksi auki. Henkarissa roikkuvat vaatteet lepatti huoneesta ulos ja näytti, niin ku huoneesta ois käyny kova tuuli ulospäin. Säikähdin aivan jumalattomasti ja nousin istumaan. Peräännyin samalla pois päin ja putosin sängystä. Ilman silmälaseja en nähny selkeesti, enkä TOSIAANKAAN jääny ettimään laseja. Lähdin äkkiä huoneesta ulos ja huudin hätääntyneenä "muru muruuuh!!". Kompastuin parin askeleen jälkeen käytävän mattoon ja mätkähdin lattialle turvalleni. Nousin kontilleni ja huomasin muutaman metrin päässä raollaan olevan vessan oven ja vessasta kajastavan valon. Kontin vessan ovelle ja katoin sisään. Näin avokin istuvan vessan pöntöllä. En kuitenkaan nähny kasvoja, koska edessä olevassa vaatteiden kuivaustelineessä roikkui pitkä paita, joka esti mua näkemästä just kasvojen kohta. Pelokkaalla äänellä toistin "muru....muru....". Ojennin kättäni tarrautuakseni paitaan. Just ku meinasin vetää paidan pois kasvojen edestä...heräsin.

Avokki herätti mut. Se sano, että vaikerrin ja se arvas, että näen taas painajaista. En kyllä yhtään ihmettele mun vaikerrusta. Huusin unessa niiiiin kovaa. 

Tapaan ottaa päikkäreitä aamupäivisin näin iltavuoroviikoilla. Näin painajaista tossa pari yötä sitten. En kirjota nyt vielä ainakaan siitä. Sen sijaan tuossa hetki sitten kirjotin avokille (facessa) unesta, jonka näin tänään päikkäreillä...

"Otin tos päikkärit ja näin aivan kauheeta painajaista....

Näin unta, että olin nukkuus noita päikkäreitä.

Hain tos noustuani ruokaa keittiöstä. Pari kertaa kävelin tänne koneelle keittiöstä ennen ku aloin nyt kirjottaan. Joka kerta ku katoin tonne makkariin, pimeeseen makkariin, ku ovi on raollaan, niin tulee iho meni ja menee kananlihalle ja alkas ahdistaan.

Näin siis unta, että näen unta. Unessa siis olin päikkäreillä. Nukuin ja näin painajaista. En muista tarkalleen mikä se juttu siinä unessa oli, mutta jostain syystä "se joku" ei antanu mun herätä. Olin jo nukkunu jonkun aikaa, kun kuulin, että ovi kolahti. Mulla oli silmät kiinni ja aattelin, että tulit kotiin aikasemmin. Mietin, että oiskohan ulkona sitte hieno ilma ja tulit ottaan aurinkoa. En sitte viittiny nousta, ku mä tiesin sun tulevan makkariin ja niinhän sä tulitkin. Kuulin ku avasit oven. Samalla sanoit hiljaa "pööh!" kokeilemalla miten sikeesti nukun. Siinä vaihees meinasin sanoa sulle jotain, niin en voinukkaan. Kuulin sut ja tiesin, etten enää nuku, mutta silti silmät pysy kiinni, enkä voinu sanoa mitään. Laitoit oven pienemmälle jättäen sen vähän raolleen. Lähdit luullen mun nukkuvan sikeesti. Jäin mielessäni rimpuilemaan heräämisen puolesta. "Joku" mun unessa piti jotain ääntä. Se ei ollu puhetta, mutta se oli joku muu ku tuuli, muttei ihmisen tekemää ääntä.

Koitin liikuttaa itteeni, koska en voinu silmiä avata. En pystyny. Hädin tuskin pystyin kiemurtelemaan vaivalloisesti siten, että toinen käsi hieman liikku sivulle päin. Mun liikehdinnät oli just sellasia ku ois hirveessä kännissä ja makaa lattialla. Pää toimii sekavasti ja esim käden liikuttaminen on sellasta käden heilahtamista hallittemattomasti johkin päin. Nyt pystyin samaan, mutta toooooosi hitaasti.

Jatkoin kiemurtelua ja puolittain unimaisessa tilassa onnistuin kiemurtelemaan jalat sängyltä alas. Retkotin siinä. Ajattelin, että huudan sua, mutten saanu muuta kun vaikerrusta aikaa. Tiesin, ettet kuule sitä.

Siinä retkottaessa alavartalo sängynulkopuolella puolittaisessa paniikissa sain jotenkin toista kättää liikutettua. Sain sen "paiskattua" omalle naamalle.... Koitin vetää toisen silmän silmäluomee auki. Halusin silmää auki, mutta samalla tunsin, kuinka silmän iho oli rytyssä. Aivan ku oisin ite koittanu ummistaa silmiä. Vaikka miten vedin sormella silmää auki alapuolelta tai yläpuolelta, niin en saanu silmää auki. Tuntu vaan, niin ku ois silmä ollu kattomassa ylöspäin ja ripset ois hinkannu silmämunaa. Koitin vielä toista silmää auki. Pikku hiljaa sain sitä raolleni. Näin silmän alareunasta tapetin alaosaa. Samalla kaikki värit oli sekasin. Olin puolittain jossain ihme unimaailmassa ja värit näytti oudolta. Tiedät ku katot aurinkoon ja jää silmään sellanen valopallo auringosta. Sittä räpsytät silmää, niin näät sellasta ihme moniväristä palloa. No ne värin oli just sellasia, että ne koko ajan vaihtu. Siinä sekunnin kaks kerkesin ihmetellä värejä ja avasin silmää lisää. Samalla värit alkas kadota ja alkas näkö alkas hämärtyä vastaamaan pimeen huoneen näkymää. Sain avattua silmää niin paljon, että näin jo oven yläosan. Juuri kun näin sen oven yläosan siihen ilmesty noin puolen metrin korkunen aiemman värillisen sekotuksen värinen kummitushahmo. Vittu mä olin aivan paniikis ja huusin hädissäni suoraa huutoa. Mielessäni huusin, niin lujaa kun pystyin samalla kuullen, kuinka oikeesti mun huuto kuulosti korvissa pelkältä vaikerrukselta ja muminalta. Hätääntyneenä päästin silmästä irti. Kuulin tumma äänisen syvän kuiskauksen korvissani sanovan "en päästä sua koskaan lähtemään".

Kiemurtelin ja tipuin lattialle. Vaivoin raahauduin, kiemurtelin ovelle päin. Pääsin eteenpäin ja työnsin päälläni raollaan olleen oven auki. Pelokkaana tiesin, että jos saan itteäni ulos ovesta, niin sä kyllä näet mut, kun kävelet keittiöstä ulos. Sain itteni puoliksi kynnyksen yli ja jäin siihen makaamaan. Kurotin taas toisen käden silmälleni ja vedin aukeevaa silmää auki. Sain sitä auki ja pidin sitä auki. Kuulin, kun kävelit ja keittiössä ja miten sun askeleet tuli keittiöstä pois päin. Näin sun tulevan näkyviin... Mietin, että sä näet mut ja herätät mut.... Ja kävelitkin ohi ja kuulin sun menevän terassille... Ennen kun kerkesin ajatella mitään joku otti mua nilkasta kiinni ja veti mut takas makkariin.... ja kun mun leuka ja pää kolahti kynnykseen heräsin...."

Morjesta tupaan,

Tästä se lähtee. Blogeja mahtuu maailmaan jo vaikka miten ja monta. Oon itekki monasti miettiny, että kirjottaisin blogia. Kerran tuossa pari vuotta sitten jopa aloitin semmosen. Tosin en jaksanu kirjottaa kun pari päivitystä.

Ite asiassa en ymmärrä sitä miten ihmiset jaksaa kirjotella sellasia. Tai noh ite asiassa kyllähän niitä jaksetaan kirjottaa, mutta en ymmärrä niitä päiväkirjamaisia juttuja. Siis se kun joku pissis kirjottaa elämästään ja kymmenet tuhannet toiset pissikset lukee sen juttuja..... Eeee tajua. :oD

Tästä se nyt sitten lähtee. Blogi jota ei vielä ole (???). Painajaisblogi!!! En tiedä mitä se musta kertoo, että näen painajaisia. Ehkä pelkään menettäväni jonkun tai jotakin. Ehkä oon epävarma itestäni tai tekemisistäni. Ehkä elokuvat ja kauhurainat palaa mun mieleen. Ehkä mullon vaan vilkas mielikuvitus. Tai ehkä noita kaikkia.

Katotaan mitä tästä tulee. :o)