Olin jossain sairaalamaisessa paikassa. En tiennyt mikä paikka se oli. Seisoin isossa aulassa, josta lähti leveitä käytäviä kahteen suuntaan. Käytävien reunoilla oli pöytiä ja seinillä tauluja. Paikka ei kuitenkaan ollut sairaala, koska seinät olivat joko tapetoidut tai maalatut, mutta eivät valkoisiksi. Aivan kuin olisin ollut jossain kodinomaisessa paikassa. Mietin edelleen missä olen, kun kuulin kilahduksen takaani. Käännyin ja näin eräällä seinustalla kahden hissin ovet. Toinen hisseistä antoi merkkiäänen ja sen yläpuolella paloi nuolen muotoinen valo merkkinä hissin saapumisesta kerrokseen.
Otin muutaman askeleen ovia kohden ja ollessani parin metrin päässä niistä ne aukesivat. Ovien auettua näin edessäni keski-ikäisen vaalehiuksisen hoitajattaren valkeassa asussaan ja kaksi vanhusta. Hoitajar astui hissistä, katsoi minuun ja sanoin iloisesti: "ihanaa saada sinutkin tänne Juha, olemme odottaneet sinua!". En ymmärtänyt mitä hän tarkoitti, vaan jäin hölmistyneenä seisomaan paikalleni. Samassa näin hissin takaseinässä olevan peilin ja muiden astuessa ulos hissistä näin peilissä vanhan miehen. Katsoin käsiäni ja tajusin, että olen vanha ja minut on laitettu vanhainkotiin.
Seuraava uni sitten meneekin aivan pöpiosaston puolelle. Unessa oli kolmilapsinen perhe. Perheen vanhemmat - noin nelikymppinen pariskunta - olivat aivan tavallisen näköisiä ihmisiä. Perheen pojat olivat noin 14-, 11- ja 9-vuotiaita. Seisoin olohuoneessa vanhempien kanssa. Pojat olivat jossain muualla. Hetken mielessä kävi ajatus miksi minä olen heidän kanssaan. Kuvittelin olevani jonkinlainen terapeutti tai sosiaalityöntekijä. Pohdinta katosi mielestäni, kun perheen äiti alkoi puhua miehelleen.
Hetken puhuttuaan nainen otti jostain lattialta jonkin laitteen. Se näytti omituiselta elektroniselta käsiaseen kokoiselta kapistukselta, joka oli itse kyhätty kasaan. Nainen katsoi miestään ja sanoi, että on tullut aika tehdä se mistä he ovat puhuneet. Hän painoi laitteessan olevaa liipaisinta ja näin siniset sähköpurkaukset, jotka räpsyivät laitteen etupäästä. Säikähdin ja peräännyin pari askelta. Nainen jatkoi sanomalla, että he voisivat testata laitetta ensin minuun ennen kuin tappavat lapset. Sanottuaan sen nainen katsoi minuun. Lähdin juoksemaan huoneesta ulos sydän kurkussa. Huoneesta lähti käytävä, jonka päässä seisoi pojista vanhin. Hän viittoi minua käytävän päässä olevasta ovesta. Juoksin ovesta sisään. Poika sulki oven takanani ja huomasin olevani perheen lasten kanssa heidän huoneessa. Keskimmäinen pojista sanoi, että he pelkäävät vanhempiaan, mutta eivät tiedä mitä tehdä, koskaan kukaan ei kuitenkaan uskoisi heitä. Samassa kuulin jonkun kävelevän ovea kohti ja uni loppui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti